Henkka lähti taas hirvikoiria treenaamaan, vaikka koko alkusyksy on ollu kummankin koiran kanssa pelkkää metässä menoa ja hiljaisuutta, että usko ja hermo on ollu jo monta kertaa koetuksella. Nenäpunkkia, kurkkutulehdusta ja tulehtuneita anaalejakin on ehditty miettiä ja jo tutkiakin. Oli kummastakin äijästä tarhassa ääntä lähtenyt ihan entiseen mallin. Oli haukuttu naapurin hevoset ja jokainen vieras auto, mutta metässä  suut pysyivät kiinni. Reissut oli tietysti koirien haukkumattomuuden myötä olleet lyhyitä ja jääneet vaan jokuseen tuntiin, eikä ole tarvinnut eväitä esille kaivella. 

Onni sitten lauantai aamusta ekaksi Kumeikossa, Susivuoressa irti ja ukko hakemaan hirviä. Eipä tarvinnut äijää tällä kertaa matkaan pahemmin tuuppia. Ekan paskalenkin jälkeen poika alkoi jo 10 minuutin päästä linkun aukaisemisesta ja n. 500 m päässä haukkua mosautella komialla bassollaan lehmää ja kakkosvasoja Haisevan suolla. Haukku oli gepsin mukaan välillä siirtyvää, mutta hyvin sai meidän keltanokka juonesta kiinni ja ajoittan hyvin porukkaa pideltyä kasassa ja paikallaan, kunnes tunnin haukkumisen jälkeen jätkä varmaan muisti, että mitä hemmettiä, missäs se onkaan isäntä? Sinne jäi suolle hirvilehmä vasoineen, kun Onni lähti ukkoa kiireellä hakemaan. Ja löytyihän se isäntä! Voi sitä ilonpäivää...

Onni autoon puolen päivän kantturassa ja Epulle omat liivit niskaan ja gepsi vielä selkää. Jo alkoi Eppukin pian Haisevan suon reunassa hiljakseen omalla verkkasella tyylillä haukkua. Voi hemmetti, että se oli kun musiikkia korville sen kaiken hiljasuuden ja vitutuksen keskellä, jota monen treenin jälkeen oli syksyn aikana porukalla sulateltu. Puolentoista tunnin haukkumisen jälkeen hirville annettiin eka karkko. Henkka yritti ennen karkkoa saada kuvattua videolle koiran työskentelyä, mutta miten ihmeellä se on joka kerta yhtä hankalaa, vaikka kuinka lähelle haukkua pääsisikin hiippailemaan. Hirvet on aina jonkun esteen takana, ettei selviä kuvia saa millään ja niin tietysti kävi tälläkin reissulla. Eppu hoiteli karkon tyylillä kiinni ja se jatkoi hakuumistaan. Haukku jäi niin hyvää kohtaan, että pääsi isäntä välillä kämpän pihalle makkaran paistoon. Tosin piti käydä kaverin eväsrepulla, kun tälle reissulle tuli varattua evääksi vaan limupullo. Eipä ollut todellakaan yksikään tämän syksyn aikasempi reissu vaatinut ensimmäistäkään eväsleipää matkaan! Että kiitosta vaan Kotola Tapsalle, hyvät oli makkarat :)

Useaan otteeseen illan aikana kävi Henkka ja Kimmo pökkäämässä hirviä liikkelle ja yrittämässä koiraa kiinni. Vaan niin toimi taas Eppu näilläkin kiinniottamis yrityksillä, kuten aina ennenkin vastaavissa tilanteissa, eli ei oo ukko tulossa haukulta pois. Ihan saa isäntä tehdä kaikessa rauhassa kaikki omat temppunsa ja isännän kaveritkin panna parastansa, mutta Eppu ei jätä työmaataan, kun kerra on juonesta kiinni saanut. Niinpä lähti Henkka ja Kimmo saunomaan ja jättivät koiran työmaalle. Ja saivatpahan rauhassa kylpeä ja vielä makkaratkin paistaa, kunnes koira sai tarpeekseen 10 h haukkumisen jälkeen. Henkka haki ukon pois ja suorastaan nosti autoon. Kotiin tuli sitten kuranen, väsynyt, punasilmäinen ja nälkäinen Eppu, joka kävi puolen yön jälkeen ensin suihkussa ja sitten söi. Koira suorastaan kaatui takki tyhjänä tyytyväisenä huokaisten olohuoneen matolle, ääni oli kuitenkin tältä syksyltä avattu!