Lähdettiin Lauran kanssa kokeileman verijäljestämistä Heta ja Katin kanssa. Lauantaina oltiin mukana vetämässä jälkeä. Sieneen hirven verta ja sitten vedettiin merkattua linjaa myöten sientä perässä, eli veretettiin ja alussa ja lopussa oli makaus/kaato, n. 30*30 cm kokoinen alue, jonka koiran pitäisi jollakin tavoin merkata tai ilmoittaa. Matkalla oli tietysti myös pari kulmaa.

Sunnuntaina sitten lähdettiin Tillolaan ja Heta pikkuinen sai olla ekana kokeilemassa omaa jälkeään. Heta oli aluksi ihan hukassa, että miksi tänne ylipäätään tullaan, mutta kuitenkin innoissaan, kun ilmapallo, niin kun aina, kun jonnekin mennään... mutta sitten neiti sai juonesta kiinni, kun haistoi jäljet ja meni välillä jo jokusen metrin tosi hienosti, kunnes taas tarkkaavaisuus herpaantui tai unohtui johonkin. Jäljen lopussa odotti kuitenkin todellinen palkinto, peuran jalka, jota piti sitten tietysti kantaa selvästi leuhkana.

Seuraavaksi oli Katin vuoro. Mamma aloitti oman jälkensä ihan kympin arvoisesti merkkaamalla lähdön. Kati kulki oman jälkensä kerrassaan hienosti ja selvitti kulmatkin joutumatta sivuun jäljeltä. Jäljen päätteksi löytyneestä peuran jalasta Kati ei välittänyt ensinkään vaan marssi nokka pystyssä ohi, vaan vähän nuuhkaiseten sen suuntaan. Ihan kun olisi vanha rouva tiennyt oman jälkensä helpoksi nakiksi :)