Henkka lähti Epun kanssa Luumäen kokeisiin uudella draivilla edellisen viikonlopun jälkeen.

Poika laskettiin vapaaksi aamulla 7.31 ja hirvi löytyi 500 metristä jäljittämällä. 3 min tuli vaan löytöhaukkua ja  meidän huonoksi onneksi hirvi hermostui ohi ajaneesta autosta ja lähti menemään. Eppu paineli perään ja 8 km päässä se napattiin autoon ja lähdettiin uuteen hakuun uusin eväin. 3 minuutin ja 400 metrin päästä alkoi poika mosautella uudelleen. Löytöhaukku haukutettiin täyteen eli 60 minuuttia ja kun tuli 76 minuuttia täyteen olivat tuomarit antaneet jo hirvelle ekan karkon ja eka ampumatilaisuuskin oli saatu. Tämän karkon jälkeen Eppu satutti jotenkin vasemman takajalkansa sillä seurauksella koira heitti homman sikseen. Henkka korjasi koiran autoonsa metsä-autotieltä. Aluksi näytti, ettei mitään ihmeempää ollut sattunut, mutta pian huomattiin, että koira aristi vasenta takatassua ja koe oli jätettävä kesken! Voi perse, eipä naurattanut ei! Ei tunnu Harjuniityssä mikään onnistuvan tänä syksynä! Ekaksi mamman käsi menee poikki ja sitten Eppu loukkaa tassunsa!!! Mitähän seuraavaksi?

Nyt kun tätä kirjoitan, on sunnuntai ilta ja Eppu aristaa edelleen takajalkaansa. Ajoittain se nilkuttaa kolmella jalalla ja selvästi varoo kipeää tassuaan, eikä varaa painoaan sille kun osittain. Jalka on mielestäni vielä enemmän turvoksissa kun eilen ja takakintereen sisäpinnalla on liki kananmunan kokoinen patti, liekö nestettä täynnä. Eipä näytä hyvältä ei. Viikon päästä oli suunnitelmissa lähteä jämtipoikien kanssa alottamaan tämän syksyn hirvijahteja Vuolenkoskelle. Nyt taitaa olla Onnin aika hypätä paikkaamaan Eppua, mutta liekö ne vielä Onnille liian suuret saappat?