Oltiin melkein kaikki Harjuniittyläiset jäljestämässä ja kautta lopettamassa Iitin Tillolassa su 2.11.08 ihanassa aurinkoisessa säässä. Eppu tietysti jäi kipseineen kotiin... Kyllä äijä varmaan manasi meidät muut kauimmaiseen hemmettiin, kun porukkaa otettiin autoon Epun häkin kummaltakin puolelta. Yritin siinä hätäpäissäni keksiä jotain muka tunnelman keventämiseksi ja annoin Epulle ison hirven reisiluun, siis hämäykseksi, vaikka tiesin, ettei tätä poikaa luulla hämätä.

Katiska meni oman jälkensä varmasti kun jyrä. Se tuntui tasan tarkkaan tietävän, missä jälki menee, vaikka loppu jäljellä pysyminen olikin aika ajoin kovan pinnistelyn takana,  niin vahvasti jonkun muun haju meinasi viedä Katin menessään. Jonna (meidän jälkitouhun ihana bossi ja nokkamies :)) sanoikin nähneensä tuoreita sorkan jälkiä ja siksi emme ihmetelleetkään vanhan rouvan ylimääräisiä koukeroita sen ihmeemmin.

Laura oli sillä välin ehtinyt käyttää Onnin, Hetan ja pikku Lucan omilla jäljillään. Onni oli pitänyt taas  kerran aikamoista vauhtia ja keskittyminen oli välillä ihan hukassa. Liekö siihen vaikuttanut edellis päiväinen hirvijahti? Mutta selvästi sekin nautti puuhasta.

Heta puolestaan aloitti hienosti ja keskittyi hyvin. Mutta heti kun jäljelle tuli pienikin kiven alunen tai kolon tynkä oli neiti siitä paljon kiinnostuneempi, kun itse jäljestä. Liekö saku tyttönen haikeana muistellut viimeisintä visiittiään supin luolassa? Mutta lopussa kiitos seisoo, tai ainakin piti seisoa. Tämä neiti kun pyyhkäsi tyylikkäästi "kaadon" eli sorkan, eli palkan ohi :)! Mutta Lauran ohjeistuksen jälkeen "kaatonkin" löytyi ja Heta kantoi peuran sorkan ylpeästi kodalle.

Luca pikkuiselle tämä oli ihan eka kerta oikeissa treeneissä. Oltiin tietty kotipihalla kokeiltu jo muutaman metrin jälkeä jäniksellä. Nyt Lucalla oli edessä ihan oma n. 20 metrin jälki. Aluksi pikku mies oli ihan kuutamolla touhusta ja kaikki muu oli paljon kivempaa, kuten vaikka istua tyhmän näkösenä mättäällä ja mutustella sammalta. Siis poikahan on selvästi viitat koila, kun ikääkin kaikki 11 vkoa :) Laura näytti sille alkumakuukset ja johan lähti pikku mies menemään muutaman metrin jälkeä, kunnes hömelönä unohtui uudestaan töhelön töihinsä eli syömään sammalta. Uuden ohjeistuksen jälkeen meni se taas hetken aika hienosti. Lopulta se törmäsi ihanaan hajukentään ja sai palkaksi peuran sorkan, jonka nappasi mukaansa, kun parempikin jäljestäjä.

Kodalla maisteltiin tyttöjen paistamaa tuoretta pullaa ja juotiin kahvit + paistettiin makarat. Jonna oli leiponut kauden päättäjäisten kunniaksi Lauran mielestä maailman iiihaninpia mokkapaloja :), jotka maistuivat taivaallisille juuri sinä hetkenä, kiitos niistä!

Jälkitreenit jatkuvat näissä merkeissä sitten keväällä -09.

               Laura ja Luca jälkitreenien jälkimainingeissa