Kun tämmöisessä laumassa alkaa nartulla juoksut se saa urokset ihan sekasin. Kun Heta alotti juoksut, niin Katiska peesasi muutaman päivän päästä, joten äidillä ja tyttärellä oli sitten juoksut samaan aikaan.  Siis ihan kiva! Luca pikkuinen 10 vkoa meni myös ihan sekasin päästään ja mielestään, mokama mukula, niin kun jotain muka ymmärtäisi kiimasen nartun päälle. Mutta niinpä vaan ajaa luonto tikanpojan puuhun!  Luca nimittäin ratsasteli enempi ja vähempi Hetan selässä ja kaulassa ja päässä ja ties missä.  Ja koitti tämä pikku Casanova hoidellä siinä sivussa myös Kati-äidinkin! Voi hemmetin, hemmetti ja Heta oli ihan ikionnellinen, että kiitos vaan kiitos mamma ja pappa, että hommasitte hänelle on ihan henkilökohtasen ja sopivan kokosenja hanakan sulhon!

Isot pojat Onni ja Eppu olivat korvat pysytyssä ja hännät pörhöllään siinä ihanassa luulossa, että jotain mukavaa voisi olla tiedossa ja jodlasivat neitojen suuntaan kaihoisasti lemmen tuskissaan... Siispä jotain piti keksiä ja äkkiä. Onneksi naapurissa asustaa ihana vanhempi sakun ihminen, jolla ei ole kuitenkaan enään koiria, mutta pihalla on tyhjillään häkki ja koppi. Siis eikun Katiska joen toiselle puolelle mooniskoppiin. Voi mikä helpotus, kun Heta lopetteli juoksut suht nopeasti ja Kati oli naapurissa. Normi rauha ja päiväjärjestys palasikin pian Harjuniittyyn.

Henkka haki sitten Katin kotiin, kun juoksut olivat jo lopuillaan. Mutta apua, missä kuosissa oli meidän vanha rouva!!! Kati oli muisto vain meidän pommikoneesta ja mäyrän tuhosta!! Siis se oli lihonut muodottomaksi pötkyläksi kahdessa viikossa ja sen ihana ampiaisuuma, jolla vielä kesällä pokattiin muutama serti ja vsp, ne ovat kyllä nyt menneen kesän juttuja ne. Ja missä olivat kylkiluut?! Ei keikistellä kyllä tällä ropalla kenelläkkään! Henkka kertoi, että joka aamu oli Katiska saanut aamupuuroa tietysti voisilmän kera ja että mooniskopin isäntä oli eräänäkin iltana paistellut voissa lettuja... Nooh, olihan se Kati kuulemma nauttinut isännän vieraanvaraisuudesta ja syönyt semmoset kymmenen lettua, kunnes oli luultavasti halkeamispisteessä. Vanha rouva oli kellahtanut kupeelleen ja pönötellyt paksuine olemuksineen sitten lopun iltaa lattialla.

Vaan olipa meidän rakas pommikone varmasti nauttiskellu ihan kympillä parin viikon lomastaan. Nukkunut hyyryläisenä isännän jalkopäässä, syönyt ihan hemmetin hyvin ja hyvää, päässy lenkille pari kertaa päivässä ja ollu kerrankin se ihanin ja kaunein, ainut nainen talossa!

Mutta eipä auta, on palattava loman jälkeen arkeen! Uuma on kaivettava esille halusi se tai ei, sillä ei tommosta jytkyä saa reikään mahtumaan, ei sitten millään. Ja lettuja ei sitte tipu, se on varma se!

                                      Paksu-Katiska