Henkka ja Onni lähtivät taas kerran aikaisin aamusta ajelemaan kohti Kumeikkoa ja hirvijahtia. Jälkiä piti alku aamusta vielä pimeässä koittaa katella ja löytyihän niitä. Onni hämärissä irti ja hirviä hakemaan. Innokkaasti lähti poika taas viikon levon jälkeen työmaalle ja passeja alettiin viritellä paikalleen.  Onni löysikin hirvet nopeasti ja hirvet jäivät hienosti tällä kertaa löytöpaikalle. Henkka lähti haukun pysyessä paikallaan hiipimään haukulle ja löysi hyvän ampumahollin traktoriuralta ja jäi makaamaan ison kiven päälle. Ampuma-asento oli loistava, samoin näkökenttä uralle, sillä puskaa tai risukkoa ei ollut häiritsemässä näkökenttää edessä. Pian haukku siirtyikin sen verran, että oli odotettavissa jotakin tapahtuvaksi. Kohta tuli uran vasemmasta reunasta iso turpa osittain esille pysähtyen paikalleen, ihan kun vaistoten, että kohta pamahtaa, vaikka ne todellisuudessa hirvillä ei ollut mitään tietoa ampujan läsnäolosta. Lehmä seisoi muutaman minuutin paikallaan jatkaakseen taas matkaansa. Kun lehmä ja vasikka olivat haukussa ei lehmää kaadeta, joten se oli laskettava menemään ja odoteltava sitä seurannutta vasaa. Heti kohta lehmän perässä ilmestyikin näkökenttään pienempi turpa, siis vasa. Onni haukkui koko ajan ja ihan kuin käskystä pysyen poissa näkyvistä ja vaaravyöhykkeeltä. Sydän jyskytti, sillä tuntui, että Onnin eka kaato olisi nyt lähempänä kuin koskaan aikaisemmin! Oli vaan maltettava mielensä ja odoteltava rauhallisena. Pian vasa tulikin metsästä näkyviin niin, että se oli hyvin näkökentässä ja kaadettavissa.  Sopivalla hollilla lähti laukaus suoraan lavoille ja ikään kuin jostain kaukaisuudesta kuului koiran ulahdus samalla hetkellä kun liipasin painui alas ja luoti irtosi piipusta. Miksi Onni volahti, pelästyikö se laukausta, vaikka aseessa oli äänenvaimennin, siinä ehti miettiä. Olihan se ennnenkin kuullut laukauksia, eikä ollut niistä moksiskaan. Vasa kaatui kymmenen metri päähän ja sille annettiin vielä lopetuslaukaus. Mutta missä oli Onni? Lähtikö se lehmän perään, joka laukauksen kuultuaan säntäsi vauhdilla metsään. Pian tilanteen karmeus selvisi ja se, että miksi koira volahti. Ei ollut poika laukauksen ääntä säikähtänyt, vaan se oli saanut osuman, koska lumessa oli veritippoja siinä kohdin, jossa se oli ollut haukkumassa. Kuinka  voi olla mahdollista, että Onni oli haavoittunut luodista?!! Pian koira löytyi n. viidenkymmenen metrin päästä mettäkaverin luota ja huomattiin, että sen etutassusta vuoti verta.  Verta ei tullut onneksi paljon, mutta lääkäriin oli poika saatava ja pian, että selviäisi, mitä sille oli oikeen tapahtunut. Hätäinen soitto kotiin, päivystävän eläinlääkärin tiedot selville ja auton nokka kiireesti kohti Kouvolaa. Onni pääsi kaikesta huolimatta kuitenkin kävelemään itse autolle ja kuristusside oli tyrehdyttänyt onneksi pahimman verenvuodon.

Jo tunnin päästä tapahtuneesta eläinlääkäri oli rauhoittanut koiran ja tutki jalan. Etutassusta nivelen yläpuolelta löytyi jo heti tunnustelemalla nahan alta luoti! Se oli pysähtynyt heti nahan alle lihakseen, mutta ei ollut onneksi osunut luuhun asti. Lääkärin mukaan meillä oli ollut uskomatonta tuuria ja onnea matkassa. Luodista oli ilmeisesti suurin vääntö ja voima jäänyt matkalle, kun se läpäisi hirven. Mikäli luoti olisi mennyt 2 cm vasemmalle, se olisi murskannut Onnin polven, jota ei luultavasti olisi koskaan enää saatu mettää kestäväksi tai jos kuti olisi osunut 10 cm ylemmäksi ei olisi koko Onnia enään olemassa....

Haavaan ommeltiin lopulta vain kolme tikkiä ja jo samana iltana poika käveli iltapissille omalle kotipihalle. Onni on nyt sitten kaksi viikkoa saikulla ja levossa. Onneksi haava on siisti ja kuiva ja koira antaa sen olla rauhassa, eikä nuole sitä. Nyt täytyy vaan toivoa, ettei tästä pitkään ja hartaasti odotetusta kaadosta jää sille mitään kammoa ja se jatkaisi hienoja haukkujaan vastedeskin.

Nyt on sitten viidestä Harjuniittyläisestä neljä saikulla! Ainoastaan Luca on täysin terveenä sähläämässä sairaslomalaisten ilona :)!

Muuten Onnin eka kaato oli iso n. 90 kg kokoinen urosvasa.

 

Onni, onnekas poika :)!

 

Luoti, jonka eläinlääkäri kaivoi Onnin jalasta