Pesillehän se oli sunnuntain kunniaksi päästävä! Henkka lähti Katin kanssa kahdestaan kiertämään kotikulmille paikkoja aamukahvien jälkeen. Eikä tietysti ottanut mitään sen kummenpia varusteita pyssyn ja lampun lisäksi mukaan, vaikka ovelta ennen lähtöä vielä huutelin perään, että älä sitten soita kotiin ja pyydä, että voisitko äiti tuoda mulle vähän vehkeitä. No, eipä mennyt aikaakaan, kun poika jo soittaa ja ihan varovasti kautta rantain kysyy, että äitiiii, täällä soittaa sun poikas Henkka, toisitkos äiti vähän kättä pidempää tullessas ja ota Hetakin matkaan. Eipä siis muuta, kun joulusinapin keitto kesken ja pikku likka mukaan ja menoksi. Voi saakelin poika, että se sitten keksii ja järjestää! Mies jää taas kerran pihalle tuijottamaan hölmistyneenä äidin ja pojan touhuja, kun kaasutan Heta takahutlarissa tieheni...Eikä tää ole kyllä eka kerta, eikä kyllä varmaan viimeinenkään :). Pian löysin kivikasalle ja kuulin Katin kiihkeää haukkua Henkan pyöriessä lampun kanssa luolan suuaukolta toiselle. Tilanne oli päällä ja homma vielä vaiheessaan. Yksi supi oli jo ulkona ja toinen oli vielä kiven alla. Kati haukkui ajoittan kovasti murraten ja supi kähisi samalla mitalla takaisin. Välillä oli  pienen hetken ihan hiljaista, ihan kun vastapelurit olisivat mittailleet toinen toisiaan. Ja jo kohta koira huusi, kun supi nappasi sitä kiinni. Henkka meni reijältä toiselle, sillä koiraa pääsi auttamaan kolmesta kohtaa. En malttanut millään lähteä heti takasin kotiin, vaikka  sinappitalkoot jäivätkin kesken....nyt metästetään, kun kerran liikkeelle lähdettiin! Heta odotteli vuoroaan malttamattomasti puuhun köytettynä ihan luolan suuaukon vieressä ja huusi kurkku suoranan innoissaan, niin että metsä raikui. Hetken se malttoi istua hiljaa pakallaan, kun komensin sitä, mutta kohta jatkui sama polkka. Aikansa supin kanssa taisteltuaan Kati sai vedettyä sitä luolan suulle, niin että päästiin Henkan kanssa koiraa auttamaan. Minäkin n. puolitoista kätinen oli reijällä, kun parempikin mettämies konsanaan...:=) Hain välillä lamppua ja käänsin varppia sillä puolellatoista terveellä kädelläni. Pian Kati tuli ulos ja otin sen kiinni ja vaihdettiin Heta mukaan touhuun. Jo vain nuori neiti ampaisi reijästä luolaan ja oli heti nipussa supin kanssa! Eipä aikaillut nuori neiti ei! Se repi ja nyhti supia ihan oikea oppisesti luolan suuta kohti. Vaan olipa siinä meidän pikkuisella työmaata! Heta on tosi pieni kokoinen ja siro ja supi oli varmasti kooltaan ja painoltaan ainakin puolet suurempi, kuin Hetekka. Välillä päästiin yhdestä luolan pienistä aukoista kurkkaamaan, kuinka Heta pisti supille kampoihin ihan tosissaan. Vaan sisulla ja terrierin peräänantamattomuudella se sai kun saikin supin vedettyä niin, että Henkka pääsi auttamaan koiraa. Pian oli meillä sitten pihalla äidin ja tyttären yhteistyönä kaksi supia!

Henkka sai puhelinsoiton Selänpään suunnasta ja lähti vielä mustien tyttöjen kanssa kattomaan sen paikan. Olivat päivän päätteeksi ottaneet Hetan kanssa vielä kaksi supia.  Päivän saldona siis äidille ja tyttärelle kummallekin 2 supia, hyvä tytöt! Nyt meillä makaa aika hiljaisina ja varmaan suhteellisen tyytyväisinä kaksi mustaa terriä. Suihkunpuhtaat tytöt pötköttää  hiljaisina omissa teltoissaan mahat täynnä hirvenlihaa.

                           Hetekka tahtois jo luolaan....