Mies tulee työstä kotiin ihan normaalisti, niin kun satoina muinakin kertoina. Ja hörpitään porukalla kahvia, siis minä, Laura ja mies, niin kun useasti aikaisemmin. Höpötellään niitä näitä päivän tapahtumia, kunnes mies äkkiä pudottaa todellisen pommin: minä otan koiran! Meiltä jää Lauran kanssa juttu kesken ja kahvin juonti unohtuu tyystin. Siis, mitä - OTATTAAKO MEIDÄN ISI OMAN KOIRAN!!!?? Vilkuiltiin Lauran kanssa epäuskoisina toisiamme. Onkohan isi kipeä? Mitä ihmettä se nyt höpöttää? Siis mies, joka on ollut kolme kertaa koiran ottamista vastaan. Ainoastaan ensimmäisen koiran, Epun kohdalla mies on ollut koiran taloon tulemiselle myötämielinen. Ja nyt se puhuu samalla tyylillä, kun juteltaisiin tulevasta säästä, että ottasko oman koiran... Siinä sitten puhuttiin yhtä ja toista ja käytiin netissä tutkimassa ja selailtiin koirakirjoja englanninspringerspanielista. Juu, tosissaan näyttää mies olevan. Hetken kuluttua kuuluu soittavan jo kasvattajallekin ja sopii samantien jo treffejä illalle! Siis ihan oikeestiko se nyt on sekasin... apua! Pian mies huutelee, että kuka lähtee mukaa pentua kattomaan? Siis eipä muuta, kun autoon ja äkkiä.

Kennelin pihalla vilistää kolme kappaletta ihania ruskean kirjavia pötkylöitä. Välillä ne tupsahtaa istumaan hölmistyneinä kohta jatkaakseen taas telmimistä. Voi, sitä elämisen riemua, jota suorastaan pursuaa niistä! Keskustellaan ja kysellään kasvattajan kanssa kaikesta mahdollisesta ja vertaillaan kahta urosta ja yhtä narttua. Mies on ehdottomasti uroksen kannalla, kun itse taas valitsisin nartun. Ajatukseni nartusta tyrmätään heti tuoreeltaan, joten päätös ja valinta on täysin miehen. Mies ilmoittaa, että hän valitseen rotevamman ja leveä naamaisemman uroksen ja hän olisi valmis ottamaan sen samantien mukaan. Että mitäs me naiset moisesta tykättäisiin? Jaahas, jaahas, ei kait siinä sitten mitään...:) Asia oli siis sitten sitä myötä päätetty.

Pian istutaan kasvattajan keittiössä hörppimässä kahvia ja kuuntelemassa viimeiset ruokintaohjeet. Ei hemmetti mietin, kun katson miestäni yhä epäuskoisena. Se siis meni ja osti koiran tosta noin vaan! Nyt Harjuniittyläisten sakki kasvoi yhdellä ihanaisella maksan värisellä enkku-sprinkulla, kun pikku herra Luca muutti meille joukon jatkeeksi!

Luca eka kertaa sylissä.