Henkka lähti Katin ja Hetan kanssa kattelemaan pesiä vapaapäivän kunniaksi, kun oli tullut soitto, että ajokoira oli ajanut jotakin/jonkin luolaan. Tämä olisi selvästi Hetan geissi, vaikka Katiska olikin matkassa mukana, sillä sen verran "helpolta" homma vaikutti. Ekaksi siis Heta pikkuinen autolta mukaan. Vähän jännitti, kun koira laskettiin irti, että menisikö se ajokoiran liiviin ensi töikseen kiinni. Vaan turhaa oli pelko tai edes ajatus moiseen, kun kerran oli työmaalle lähdetty. Neiti pujahti pian epämääräiseen kivikasaan ja haukkui kiivaasti muutaman minuutin supin kähinän säestämänä. Silloin siis varmistui, että Hetan vastustajana oli supi, eli haisuli. Heta tietysti yritti supiin heti kiinni kun parempikin pyytäjä, mutta supi antoi takaisin ja Heta huusi siihen malliin, että varmasti naamaan sattui. ( Ja myöhemmin kyllä näkyikin, että Heta sievä mansikkanaama oli saanut aikamoista osumaa.) Aikansa supin kanssa teiskattuaan Hetekka tuli sitten ulos kurkkimaan, että onkos ukkoja vielä messissä, mutta saman tien se pinkasi jo toiselta puolen takasin pesään. Sama peli jatkui, että välillä huusi koira ja välillä ärräsi supi. Puolen tunnin haukun jälkeen Heta teki ratkaisunsa ja yritti supiin kiinni aluksi metelistä päätellen huonolla menestyksellä, mutta neitokainen sai ilmeisesti tilanteen hallintaan ja ärräämisestä päätelleen supin kurkkua taisi "kutittaa"! Sillä välin piti äkkiä hilpasta autolta rassit ja lähitaisteluasee avuksi. Pian löydettiinkin sopiva rako, josta päästiin Hetaa avittamaan ja näkemään tilannetta luolassa. Varpit viritettiin asemiin ja niitä lähdettiin hiljaksiin ujuttamann kohti supia. Kohta olikin supi Hetekan ystävällisellä avustuksella pihalla. Henkka hoiteli sitten loput ja pian pääsi Heta vielä varmistamaan, että supi oli varmasti hengetön. Katiskan oli tyytyminen tällä reissulla juoksentelemaan tyhjissä ladoissa, joita loppupäivänä tuli vastaan.

Hetekan mansikkanaama sai osumaa!